Jätevaalit 2011

Blog-tag ebrand eduskuntavaalit sosiaalinen media verkkonäkyvyys yleistä

Mietin tänään sitä kaikkea paperisaastetta mitä nämäkin eduskuntavaalit jälkeensä jättävät. Miten jos edes osa edustajista olisi panostanut todella sähköisiin ja sosiaalisiin medioihin? Muutaman satasen tai tonnin maksavat nettisivut toimisivat blogi-alustana kenties useita vuosia. Pääsipä ehdokas eduskuntaan tai ei, on hänen mielestäni jatkettava omien asioidensa tutuksi tekemistä. Kai kansanedustajaehdokkaalla täytyy olla jotakin sanottavaa?

Käsi ylös, jos kokonaiset vaaliteemaiset sanomalehdet tympäisevät. Hep. Kuinka moni tekee lopullisen äänestyspäätöksen lehtimainoksen perusteella? Kyllähän lehtimainoksellakin on toisaalta voimaa saada äänestäjä googlettamaan lisää ehdokkaasta. Oma mielipide on kuitenkin se, että tärkeintä tässäkin asiassa tulisi olla ehdokkaan mielipiteet, ideat ja se sisältö. Jos lehtimainoksen tärkein funktio on saada oma naama tutuksi ja äänestäjä googlettamaan lisää ehdokkaasta, eikö mainonta olisi järkevää siirtää suoraan sinne verkkoon. Omassa päässä ehdokkaan valinta menee näin (jos ehdokkaana ei ole sukulaista, tuttua tai muuten hyvää tyyppiä) -> 1. vastaa vaalikoneeseen (yle, mtv3, hs jne.) -> 2. saat 1-10 sopivinta ehdokasta -> 3. Googletat ehdokkaasi -> 4. onko omia sivuja tai onko ehdokas sosiaalisissa medioissa? -> 5. Lue ehdokkaan blogia -> 6. Päätös, onko ehdokas sopiva…

Mitä, jos kohta 4 kertoo eioota tai ehdokkaan verkkosivut näyttävät 7-vuotiaan tekemiltä kaikkine comicsansseineen ja välkkyvine giffeineen. Mitä jos ehdokkaalla on sivut, mutta ei mitään päivittyviä uutisia/blogitekstejä tai kommentteja? Voi voi. Väittäisin, että tämä malli koskee jo suurta osaa 18-40+ vuotiaita äänestäjiä.

Toinen puoli vaalimainonnasta on verkkomainonta ilman kohderyhmää. Mitä hyötyä on mainostaa Etelä-Suomen ehdokkaita oululaisille? Hakukonemainonta, Facebook-mainonta, jopa Spotify-mainonta voidaan kyllä rajata tietylle alueelle ja kohderyhmälle, mutta miten käy jos nämä asiat hoitaa ’itse, koska se on halvempaa’. Väitän, että itseasiassa se on kalliimpaa ja rahat menevät taivaantuuliin. Menemättä liikaa tähän asiaan voit lukea lisää Sidekick Median blogista.

Sosiaalinen media, nyt

Blog-tag eduskuntavaalit sosiaalinen media

Henkilökohtaisesti olen seurannut eduskuntavaalit vs. sosiaalinen media – keskustelua hämmästyneenä. Useiden puolueiden johtohahmot ovat kommentoineet, että nämä eivät vielä ole sosiaalisen median (some) vaalit. Mikseivät nämä ole some – vaalit? Syy on yksinkertainen: kansanedustajaehdokkaat eivät halua osallistua dialogiin ihmisten kanssa verkossa. Ihmiset haluaisivat selvästi jakaa mielipiteitä ehdokkaiden kanssa, ilman pakkasessa värjöttelyä Turun, Tampereen tai Oulun toreilla. Kansanedustajaehdokkaat luottavat perinteisiin medioihin. Perinteisten medioiden vahvuus on niiden näennäinen huomattavuus – ja näinhän asiat on tehty jo vaikka kuinka kauan. Ehkä ehdokkaat ovat budjetoineet markkinointinsa ja brändäyksensä vuoden 2010 alussa?

Muutosvastarintaa vai silkkaa piittaamattomuutta? Sosiaalinen media pelottaa useita. Juuri eilen Yle uutisoi erään kansanedustajaehdokkaan sanoneen, että ”Facebookissa parveilee vaikka minkälaista porukkaa”. Sosiaalisessa mediassa esiintyy oikeita ihmisiä, jotka edustavat varmasti jokaisen yhteiskuntaluokan toimijoita. Sosiaalinen media on muuttanut normaalia arvostushierarkiaa. Esimerkiksi Twitterissä kaikilla on alussa tasan nolla seuraajaa. Enää ei ole tärkeää kuka sanoo, vaan mitä sanotaan. Sisältö on kaikkein tärkeintä.

Tammikuun lopulla törmäsin mielenkiintoiseen blogi-kirjoitukseen:
http://harto.wordpress.com/2011/01/28/namako-sosiaalisen-median-vaalit-tuskin/. Fakta on, että ehdokkaat eivät hyödynnä esimerkiksi Facebook – seuraajiaan käytännössä mitenkään. Mikseivät ehdokkaat keskustele potentiaalisten äänestäjien kanssa heidän omaa nimeään kantavilla foorumeilla? Mikseivät ehdokkaat vie kohuttua varainkeruuta Facebook – seuraajien luokse? On totta, että näiden asioiden sisäistämisen pitäisi tulla ehdokkailta itseltään. Minä, tai kukaan muukaan ei voi heitä pakottaa panostamaan Facebook – sivustoihinsa tai edes siihen tärkeimpään, eli sisältöön, verkossa. Ehkä olisi aika jo pikkuhiljaa herätä todellisuuteen, sosiaalinen media on täällä, nyt.

Ps. Twitterissä vaalikeskusteluun voi osallistua helposti käyttämällä #vaalit #vaalit2011 -tageja.

Jukka Weissenfelt

Ehdokkaiden verkkonäkyvyydestä

Blog-tag eduskuntavaalit sosiaalinen media

Monet ulkopuoliset tahot ovat nostaneet kevään 2011 eduskuntavaalit ensimmäisiksi vaaleissa missä ehdokkaiden tulisi näkyä ja erottua verkossa. Sosiaalisen median povataan tuovan vaaleihin todellisia mustia hevosia, kuten Tietokone – lehden päätoimittaja Harri Lindfors toteaa lehden tämän vuoden uusimmassa numerossa. Miksi näin? Syynä on kansanedustajaehdokkaiden rantautuminen sinne missä ihmiset viettävät nykyisin aikaa. Kyseessä eivät ole isojen kaupunkien tiet ja torit, vaan yllätys yllätys, sosiaalisen median palvelut kuten Facebook, blogit, Irc-galleria ja Twitter. Valitettavan harva kansanedustajaehdokas on kuitenkin aidosti ja henkilökohtaisesti aktiivisessa vuoropuhelussa mahdollisten äänestäjien kanssa – verkossa. Sosiaalisen median tekniikat ovat nyt varsin kypsiä tähän, mutta ilmeisesti itse ihmiset eivät. Väitän, että sosiaalisen median palvelut antavat huomattavasti paremman keinon erottua muista ja tuoda julki omat tärkeät asiat, kuin perinteiset mediat.

Viimeksi tänä aamuna Ylen ykkösaamussa puhuttiin ehdokkaiden sosiaalisen median hyödyntämisestä. Eipä ole myöskään harvinaista kuulla radio-mainosta jossa luvataan ehdokkaalle tai yritykselle lisää ”Tykkäyksiä” tai klikkauksia Facebook:iin. Asian ovat huomanneet useat valveutuneet, mutta entäpä itse ehdokkaat. Usealta ehdokkaalta puuttuu esimerkiksi henkilökohtainen verkko-domain (matti.meikalainen.fi) ja tämän myötä henkilökohtainen sähköpostiosoite. Lähettäisitkö sinä sähköpostia ”hermujeppu77@jippii.fi” – osoitteeseen jos haluat luotettavan ja helposti lähestyttävän ehdokkaan? Henkilökohtaiset verkkosivut on nykypäivän käyntikortti. Tämä fakta pätee niin yritysmaailmaan kuin yksittäisiin ihmisiin. Missä on kansanedustajien brändi tai verkkobrändi (ebrändi)?

Hyvin harva kansanedustajaehdokas on ymmärtänyt viedä varainkeruuta verkkoon.  Kyllä sieltä muutamat tilinumerot löytyvät, mutta missä on verkkokaupan tapaiset lahjoituskeinot. Kuinka moni kansanedustajaehdokas mainostaa itseään tunnetun hakupalvelujätin palveluissa? Ihmiset etsivät tietoa netistä hakukoneiden avulla, mikseivät ehdokkaat haluaisi näkyä tässä vaiheessa? Miksi ehdokkaat eivät vie varainkeruuta sinne missä ihmiset ovat, eli Facebook:iin, ja blogeihin? Tässä vaiheessa Me tulemme kuvaan. Toteutamme mielellämme ehdokkaille omat verkkosivut, jossa on blogit, kalenterit ja kuvagalleriat. Viemme varainkeruun ja ehdokkaan läsnäolon sosiaalisiin medioihin. Opetamme niiden hyödyntämistä, mutta ehdokkaalle jää vastuu todellisen vuoropuhelun ylläpitoon ihmisten kanssa. Muistuttaisin ehdokkaita myös siitä, että olkaa aitoja – verkossa. Älä sensuroi kommentteja vaan vastaa niihin asiallisesti. Herätkää ehdokkaat, vielä ehditte loistaa vaaleissa. – http://www.ebrand.fi/vaalit

–          Jukka Weissenfelt @ ebrand

Lue myös edellinen blogitekstimme http://ebrand.fi/blog/2011/01/13/kansanedustajien-verkkonakyvyys/

http://www.ebrand.fi/vaalit

http://www.ebrand.fi

Twitter: #vaalit2011

Kansanedustajien verkkonäkyvyys

Blog-tag eduskuntavaalit

Vuoden 2011 eduskuntavaalit lähestyvät vauhdilla päivien pidetessä.

Asiaa pohtiessani ja ehdokkaita mietiskellessäni mieleeni tuli kansanedustajien kampanjoinnissa heikosti esillä oleva verkkonäkyvyys. Kansanedustajien kampanjasivustot  saattoivat aikoinaan olla varsin yksinkertaisia veljenpojan tekemiä ”kyhäelmiä”, joista ehdokkaan omaa identiteettiä ei näy lävitse. Onneksi muutosta parempaan on selvästi näkyvissä. Ehdokkaiden tulisi pyrkiä käyttämään verkkonäkyvyyttä työkaluna äänestäjien suuntaan, sillä internet on nykyään sulautunut täysin ihmisten arkeen Facebookin, Twitterin, bloggauksen ja muun sosiaalisen median myötä. Tämä helpottaisi ehdokkaita antamaan oikeanlainen kuva omille äänestäjilleen ja mahdollistaisi rakentavan ajatustenvaihdon sähköisessä ympäristössä. Onhan vaalikonekin internetpohjainen ”palvelu”, jossa on mahdollista vertailla ehdokkaiden arvomaailmaa omaansa, mutta eivät nämä koneet kerro sitä olennaisinta, nimittäin ehdokkaan luonnetta ja kykyä tai taitoa vakuutella, saada aikaan päätöksiä ja sopimuksia.  Miksi ehdokas ei siis haluaisi jakaa syvällisempiä mietteitä omiensa keskuuteen ja olla aidosti esillä?

Mielestäni ajatus kansanedustajaehdokkaan väliaikaisesta kampanjasivustosta on harhaanjohtava. Ehdokkaiden tulisi pyrkiä rakentamaan omista sivuistaan kommunikaatiokanava mahdollisten äänestäjien ja itsensä välille. Sivuston rakentaminen tulisi lähteä ajatuksesta, jossa kansanedustajaehdokas Arkadianmäelle päästyään pystyisi jakamaan ajatuksiaan juuri niiden ihmisten kesken, jotka hänet sinne äänestivät.

Verkkoterveisin,

Manu Hietala@ebrand