Jätevaalit 2011

Blog-tag ebrand eduskuntavaalit sosiaalinen media verkkonäkyvyys yleistä

Mietin tänään sitä kaikkea paperisaastetta mitä nämäkin eduskuntavaalit jälkeensä jättävät. Miten jos edes osa edustajista olisi panostanut todella sähköisiin ja sosiaalisiin medioihin? Muutaman satasen tai tonnin maksavat nettisivut toimisivat blogi-alustana kenties useita vuosia. Pääsipä ehdokas eduskuntaan tai ei, on hänen mielestäni jatkettava omien asioidensa tutuksi tekemistä. Kai kansanedustajaehdokkaalla täytyy olla jotakin sanottavaa?

Käsi ylös, jos kokonaiset vaaliteemaiset sanomalehdet tympäisevät. Hep. Kuinka moni tekee lopullisen äänestyspäätöksen lehtimainoksen perusteella? Kyllähän lehtimainoksellakin on toisaalta voimaa saada äänestäjä googlettamaan lisää ehdokkaasta. Oma mielipide on kuitenkin se, että tärkeintä tässäkin asiassa tulisi olla ehdokkaan mielipiteet, ideat ja se sisältö. Jos lehtimainoksen tärkein funktio on saada oma naama tutuksi ja äänestäjä googlettamaan lisää ehdokkaasta, eikö mainonta olisi järkevää siirtää suoraan sinne verkkoon. Omassa päässä ehdokkaan valinta menee näin (jos ehdokkaana ei ole sukulaista, tuttua tai muuten hyvää tyyppiä) -> 1. vastaa vaalikoneeseen (yle, mtv3, hs jne.) -> 2. saat 1-10 sopivinta ehdokasta -> 3. Googletat ehdokkaasi -> 4. onko omia sivuja tai onko ehdokas sosiaalisissa medioissa? -> 5. Lue ehdokkaan blogia -> 6. Päätös, onko ehdokas sopiva…

Mitä, jos kohta 4 kertoo eioota tai ehdokkaan verkkosivut näyttävät 7-vuotiaan tekemiltä kaikkine comicsansseineen ja välkkyvine giffeineen. Mitä jos ehdokkaalla on sivut, mutta ei mitään päivittyviä uutisia/blogitekstejä tai kommentteja? Voi voi. Väittäisin, että tämä malli koskee jo suurta osaa 18-40+ vuotiaita äänestäjiä.

Toinen puoli vaalimainonnasta on verkkomainonta ilman kohderyhmää. Mitä hyötyä on mainostaa Etelä-Suomen ehdokkaita oululaisille? Hakukonemainonta, Facebook-mainonta, jopa Spotify-mainonta voidaan kyllä rajata tietylle alueelle ja kohderyhmälle, mutta miten käy jos nämä asiat hoitaa ’itse, koska se on halvempaa’. Väitän, että itseasiassa se on kalliimpaa ja rahat menevät taivaantuuliin. Menemättä liikaa tähän asiaan voit lukea lisää Sidekick Median blogista.

Kansanedustajien verkkonäkyvyys

Blog-tag eduskuntavaalit

Vuoden 2011 eduskuntavaalit lähestyvät vauhdilla päivien pidetessä.

Asiaa pohtiessani ja ehdokkaita mietiskellessäni mieleeni tuli kansanedustajien kampanjoinnissa heikosti esillä oleva verkkonäkyvyys. Kansanedustajien kampanjasivustot  saattoivat aikoinaan olla varsin yksinkertaisia veljenpojan tekemiä ”kyhäelmiä”, joista ehdokkaan omaa identiteettiä ei näy lävitse. Onneksi muutosta parempaan on selvästi näkyvissä. Ehdokkaiden tulisi pyrkiä käyttämään verkkonäkyvyyttä työkaluna äänestäjien suuntaan, sillä internet on nykyään sulautunut täysin ihmisten arkeen Facebookin, Twitterin, bloggauksen ja muun sosiaalisen median myötä. Tämä helpottaisi ehdokkaita antamaan oikeanlainen kuva omille äänestäjilleen ja mahdollistaisi rakentavan ajatustenvaihdon sähköisessä ympäristössä. Onhan vaalikonekin internetpohjainen ”palvelu”, jossa on mahdollista vertailla ehdokkaiden arvomaailmaa omaansa, mutta eivät nämä koneet kerro sitä olennaisinta, nimittäin ehdokkaan luonnetta ja kykyä tai taitoa vakuutella, saada aikaan päätöksiä ja sopimuksia.  Miksi ehdokas ei siis haluaisi jakaa syvällisempiä mietteitä omiensa keskuuteen ja olla aidosti esillä?

Mielestäni ajatus kansanedustajaehdokkaan väliaikaisesta kampanjasivustosta on harhaanjohtava. Ehdokkaiden tulisi pyrkiä rakentamaan omista sivuistaan kommunikaatiokanava mahdollisten äänestäjien ja itsensä välille. Sivuston rakentaminen tulisi lähteä ajatuksesta, jossa kansanedustajaehdokas Arkadianmäelle päästyään pystyisi jakamaan ajatuksiaan juuri niiden ihmisten kesken, jotka hänet sinne äänestivät.

Verkkoterveisin,

Manu Hietala@ebrand